Immo Tuominen
| Immo Tuominen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Immo Kosti Tuominen |
| Syntynyt | 24. maaliskuuta 1934 Rauma |
| Kuollut | 19. syyskuuta 1985 (51 vuotta) |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Ammatti | taidemaalari |
| Taiteilija | |
| Ala | kuvataide |
| Taidesuuntaus | abstrakti ekspressionismi |
| Palkinnot | |
|
|
Immo Kosti Tuominen (24. maaliskuuta 1934 Rauma – 19. syyskuuta 1985) oli suomalainen taidemaalari. Tuominen tunnetaan ekspressiivisistä maalauksista, joissa on voimakkaita värien ja muotojen kontrasteja sekä lujia siveltimenvetoja.[1]
Varhainen elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuomisen perhe eli kalastajatilalla Katavistossa, Rauman saaristossa. Hänen isänsä oli kalastaja ja pienviljelijä. Luonto ja saaristomaisema oli osa Tuomisen elämää lapsesta saakka. Hän opiskeli Rauman Lyseossa vuosina 1946–1952, minkä jälkeen hän jatkoi opintojaan Rauman kauppaoppilaitoksessa.[1]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäiset taideopinnot Tuominen kävi Helsingissä Taideteollisen Oppilaitoksen iltakoulussa vuonna 1957. Tämän jälkeen Tuominen opiskeli Suomen Taideakatemian koulussa vuosina 1959–1960. Vuonna 1960 Tuominen opiskeli myös Tapani Lemminkäisen grafiikan kurssilla. Hän jatkoi grafiikan opiskelua vuosina 1963 ja 1965 professori Aukusti Tuhkan opetuksessa.[1]
Taiteilijan ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuominen liittyi Rauman Taiteilijaseuran jäseneksi 1959, jolloin hän piti myös ensimmäisen näyttelynsä Raumalla. Vuonna 1961 hänet valittiin seuran hallitukseen. Hän liittyi tällöin myös Rauman Taidegraafikoiden jäseneksi. Taiteen tekemisen lisäksi Tuominen työskenteli uransa alkuaikoina mm. Rauman kaupunginteatterin lavastajana sekä kuvaamataidon opettajana Porin yhteiskoulussa. Vuosina 1966–1967 hän toimi Porin piirustuskoulussa piirustuksen ja maalauksen opettajana.[1]
Tuominen on pitänyt yksityisnäyttelyitä mm. Helsingissä, Raumalla, Turussa ja Porissa. Hänen näyttelyitään on ollut myös Ruotsissa, Tanskassa ja Neuvostoliitossa. [2] Hänen teoksiaan on mm. Rauman ja Porin kaupunkien taidekokoelmissa ja Kankaanpään kaupunginmuseon kokoelmissa.[3]
Uransa aikana Tuominen sai työskentelyynsä apurahaa mm. Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahastosta useaan otteeseen. Vuonna 1983 hän sai valtion työskentelyapurahan vuodeksi ja vuonna 1985 Tuomiselle myönnettiin valtion ylimääräinen taiteilijaeläke, mutta hän kuoli pian sen jälkeen.[1][4]
Taide
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuomisen varhaiset teokset olivat kuvaannollisia maisemia, asetelmia ja henkilökuvia. Opiskelujensa aikana hän työsti ensimmäistä kertaa abstrakteja maalauksia.[5] 1960-luvulla Tuomisen taide sai paljon vaikutteita informalismista.[1] Maalauksien dominoivina väreinä olivat punainen ja sininen, joiden lisäksi keltainen tuli vähitellen mukaan.[5] Tuominen sai 1960-luvulla vaikutteita myös ulkomaanmatkoiltaan mm. Pariisissa ja Kölnissä. Erityisen vaikuttunut hän oli Kölnin tuomiokirkon seinämaalauksista. Hän käytti näihin aikoihin maalauksissaan myös mm. liimattuja lehtileikkeitä ja matkalippuja, joista osan hän oli kerännyt Keski-Euroopan matkoillaan.[5]
Tuominen on kuvaillut ideoidensa laajenevan ja muotoutuvan lopulliseksi teokseksi erilaisten kankaalla tapahtuvien muodonmuutosten ja kerrostumien kautta.[3] Hänen isokokoiset teoksensa ovat usein koottu erillisistä pienemmistä osista.[5] 1970- ja 1980-luvuilla Tuominen alkoi käyttää abstrakteissa teoksissaan yhä enemmän luonto- ja maisemateemoja, mikä näkyy myös teoksien luontoaiheisissa nimissä.[1] Uransa loppuvaiheilla hän kuvaili itseään abstraktiksi ekspressionistiksi, jonka teoksissa on surrealistisia piirteitä.[6]
Tuominen kuvasi teoksissaan luontoa ja vuoden kiertoa.[1] Tuomisen teoksissa näkyy eniten kylmiä vuodenaikoja, vaikka hän on sanonut, ettei mikään vuodenaika ole erityisen tärkeä hänelle.[5] Hän oli kokenut luonnon läheisesti jo lapsuudessa asuessaan perheensä kanssa Rauman saaristossa Katavistossa. Tuomisen abstraktit maalaukset ovat saaneet inspiraatiota Rauman saariston luonnosta. Tuominen käytti taiteessaan voimakkaita värejä, joiden kirkkaus kommentoi puhtaan luonnon puolesta.[1]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuominen oli elämänsä aikana naimisissa kahdesti.[1]
Ennen kuolemaansa Tuomisen pitkäaikainen haave uudesta ateljeesta kotitalon piharakennuksessa toteutui. Tuominen menehtyi vakavaan sairauteen 19. syyskuuta 1985.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k Koski, Janne ja Paunu, Henna: Veden alta kuusen latvaan – Immo Tuomisen taiteen maisemassa. Rauman taidemuseo 29.8. – 26.10.2003. Rauman taidemuseo, 2003.
- ↑ Ars Sata Satakuntalaista kuvataidetta, s. 25. Satakunnan Kirjateollisuus Oy, 1984.
- ↑ a b Porin taidemuseo: Immo Tuominen – teoksia vuosilta 1965 – 82. Porin taidemuseo 12.2. – 7.3.1982.. Porin taidemuseo, 1982.
- ↑ 82 ylimääräistä taiteilijaeläkettä. Helsingin Sanomat, 2.8.1985, s. 20. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ a b c d e Pirkkalainen, Heli: Maiseman muuttuminen sommitelmaksi Immo Tuomisen taiteessa. (Taidehistorian proseminaariesitelmä) Jyväskylän yliopisto, 1990.
- ↑ Kuismin, Hannu: Rauma 85 Biennale Balticum, s. 133. Rauman taidemuseo, 1985.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
